Tekstit

Niin se päivä pitenee ja kesä lähenee! ☀️

Kuva
Nyt ollaan jo pitkällä keväässä, linnut ovat alkaneet laulaa, lumi sulaa kovaa vauhtia ja päivä on pidentynyt huimasti! Päivisin on ihanan valoisaa, ja vielä iltaisinkin on valoisaa esimerkiksi lähteä kävelylle. Voit laittaa juoksutakin päälle ja lähteä lenkille, voi kävellä kauppaan, voi lähteä katsomaan auringonlaskua ja olemaan vain omien ajatusten kanssa.  Mitä mulle sitten oikeesti kuuluu? Kulisseja on helppo pitää yllä, on helppo sanoa että kaikki on hyvin ja on helppo näyttää onnelliselta! No sanotaanko että kulissi on aina kulissi, oikeasti vointi on todella vaihtelevaa.. Toiset päivät on todella helppoja ja jaksaa tehdä ja touhuta, mutta sitten on taas niitä päivä kun ei jaksaisi nousta sängystä ahdistukset ja päänsisällä huutavien äänien kanssa. Silloin olisi vain helpompi jäädä sänkyyn ja hautautua peiton sisään.  Tasan seitsemän kuukautta sitten muutin tänne, päivääkään en oo katunut tänne muuttoa vaikka välillä onkin kova kaipuu Turkuun takaisin! Paljon on näiden ...

Kohti kevättä - vai koittaako se kevät ollenkaan?

Kuva
Ollaan jo maaliskuun puolessa välissä, ja virallisesti kevät on tullut mutta ei ulkona kyllä näytä siltä! Ulkona on metri lunta, ja öisin pakkasta.. Nyt on päivisin oltu plussan puolella, ja tuntuu oudolle kun ei ole enään niitä 30 asteen pakkasia! Mutta ei hätää, lopou viikoksi on taas lupailtu pakkasia ettei vielä päästä vain kyllästymään niihin! Minuutit, tunnit, päivät, kuukaudet - niin ne vain vierivät omalla painollaan! Toisena hetkenä jaksaa tehdä vaikka kuinka paljon kaikkea, mutta sitten on niitä hetkiä kun haluaa vajota maan sisään tai olla vain peiton alla, eikä mikään huvita! On päiviä kun jaksaa nauraa, iloita asioista, viettää aikaa ystävien kanssa, käydä kaupassa tai uimassa - olla se oma itsensä joka haluaisi olla koko ajan.. Mutta sitten on se toinen ääripää, kun ahdistaa ja on paha olla! Kun tuntuu ettei tässä elämässä ole enää järkeä, oma pää on aivan sekaisin ajatuksia, kuin jokin 5000 palan palapeli. Nyt olen vielä käynyt kerran kahdessa viikossa juttel...

Talvi jatkuu - elämä jatkuu

Kuva
 Talvi jatkuu - elämä jatkuu On taas mennyt kuukausi siitä kun viimeeksi olen kirjoittanut tänne mitään. Harmittaa kun ei vaan saa aikaiseksi pysähtyä ja kirjoittaa ylös ajatuksia. Mutta nyt tein sen, pysähdyin pöydän ääreen, otin tietokoneen esille ja aloin kirjoittamaan miltä juuri nyt tuntuu. Nyt on oikeastaan ollut viikon verran suhteellisen hyvä olla oman mielen kanssa, toki välillä on ollut notkahduksia mutta niistä on noustu aika nopeasti taas takasin ylöspäin.  Aloitin työt varhaiskasvatuksen parissa, todella loistavassa työyhteisössä tammikuun puolessa välissä. Olen viihtynyt siellä todella hyvin, on ollut mukava päästä työpaikkaan johon on mukava mennä työvuoron alkaessa ja sieltä lähettäessä odottaa jo koska pääsee uudelleen. Nyt töitä on siis tiedossa heinäkuun loppuun saakka.    Tammikuun aikana on ollut myös todella rajuja notkahduksia ja synkkiä ajatuksia. Lääkkeenä olevaa escitalopramia nostettiin 10mg vuorokaudessa, jonka avulla oma mieli on pikkuhil...

Uusi vuosi - jatkuu viime vuoden paha olo?

Kuva
Sanotaan että on uusi vuosi, on vuosi 2021! Tarkoittaako se mitään muutosta? Jos minulta nyt kysytään niin toteisin että ei tarkoita, ei ainakaan muutos helpompaan tai parempaan. Ikinä ei voi sanoa että ei koskaan, ei ikinä mutta nyt tuntuu siltä että miten tämäkään vuosi voisi olla yhtään parempi kuin moni edeltäjänsäkään, miten tämä voisi olla jotenkin erilainen ainakaan positiivisella tavalla? Haluan kuitenkin yrittää antaa tälle vuodella mahdollisuuden, haluan yrittää saada tästä vuodesta helpomman kuin viime vuosi oli, mutta sen hyväksyminen oman päähän vaatii paljon ajatustyötä. Tarvitsen aikaa ja tukea, tarvitsen mahdollisuuden käydä asioita läpi, tarvitsen rauhan ja turvallisuuden kaiken pahan keskellä, haluaisin ympärille ihmisiä jotka aidosti välittävät joita oikeasti kiinnostaa miten voin!  Nyt elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin, yrittää jaksaa arjessa, käydä töissä, hengittää ja elää hetkessä! Yrittää jaksa taistella omista päätöksistä, yrittää laittaa asuntoa kun...

Niin että mikä jouluaatto?

Kuva
On 24.12.2020, pitäisi ilmeisesti olla jouluaatto muttei tunnu ollenkaan siltä, mikä päivä nyt on? Ei ole perinteistä joulua, ei ole perhettä, ei ole sukulaisia, aamun olen ollut töissä ja illalla pitää käydä hautausmaalla viemässä kynttilä rakkaille. Maa on valkoinen mitä ei Turussa yleensä jouluna ole, on muutama aste pakkasta. Ei ole yhdessä oloa, ei joulun perinteitä, ei joulun tunnelmaa, on vain suru, ahdistus, ikävä..  Joulun suunnitelmat ovat menneet ihan uusiksi sen jälkeen kun päätimme muuttaa erilleen. Nyt olen aivan yksin, on jouluaatto - yksi päivä muiden joukossa! On minulla yksi ystävä jonkun luokse mennä, joka kuuntelee ja ymmärtää, joka ei syyllistä tai jätä yksin, jonka kanssa ei tarvitse puhua jollei halua!  Nyt minulla on oma asunto, uudet ovet jälleen avautuneet. Olemme vieneet jo tavaroita asuntoon, olemme saaneet tavaroita paikalleen. On helpottunut vaikka samalla ristiriitainen olo siitä miten asiat menivätkään. Miksi asioiden pitää aina muut...

Joulukuun puoliväli ja suuria muutoksia

Kuva
On 17. päivä joulukuuta, on viikko jouluun muttei ole yhtään joulufiilistä! Ulkona on lumista, pakkasta reippaat 15 astetta muttei tunnu yhtään siltä että joulu on tulossa. Lahjoja on hankittu, jouluvalot on ripustettu, joululauluja kuunneltu ja jouluherkkuja syöty mutta siinä se..  Kulunut viikko on ollut todella rankka ja paljon ikävääkin on tapahtunut! Olemme päättäneet muuttaa eri osoitteisiin, jotta saamme molemmat aikaa miettiä asioita sekä omaa tilaa. Etsin omaa asuntoa parhaillaan, ensi viikon alussa pääsen mahdollisuuksien mukaan kirjoittamaan jo vuokrasopimuksen tulevaan asuntoon Suomussalmen keskustan lähettyville. Tämä on ainut järkevä ratkaisu, jotta me molemmat voisimme paremmin. Muutamme erilleen sovussa ja tulemme edelleenkin olemaan yhteydessä mutta kumpikaan ei ole velvollinen toiselle kertomaan asioistaan jos näin ei halua. Näin me molemmat saamme tarvittavaa tilaa ja omaa rauhaa, on vapaus mennä silloin kun huvittaa! Puolison tyttärenkin kannalta on ...

Mitä minulle kuuluu?

Kuva
Olen nyt kirjoittanut tätä samaa tekstiä yli viikon verran, mahtaisikohan tämän saada tältä istumalta valmiiksi? Nyt on taas talvikin koittanut täällä Kainuussa! Voin todeta että nyt vasta alan tajuta muutoksen suuruuden, eihän tässä vasta ole mennyt kuin reilut 2 kuukautta uutta elämää!  Nyt alan ymmärtää millaista on muuttaa etelän suuresta kaupugista tänne Kainuun pieneen kylään jossa asukkaita koko kunnassa on vain noin 7500 asukasta. Nyt vasta alan käsittää millaista on muuttaa yksin asuvana lapsiperheeseen ja lähteä pyörittämään siinä mukana uutta erilaista arkea ottaen huomioon puolison ja tyttären tarpeet, tyttären päivähoidon ja puolison koulun, omat työt, kotityöt, harrastukset, kaupassa käynnit yms. Todella paljon on pieniä asioita lapsiperheessä, mitkä ohjaavat arjen sujumista. Kovin arjen keskellä yritän saada vuorokauden tunnit riittämään, niin että kaikki tärkeä olisi tehtynä kun pään laittaa tyynyyn.  Suuren muutoksen myötä olen myös väs...

Kuulumisia viimeiseltä seitsemältä viikolta!

Kuva
Kuulumisia viimeiseltä seitsemältä viikolta!  On kulunut seitsemän viikkoa kun saavuin Suomussalmen maisemiin! Tähän seitsemän viikon ajanjaksoon on kuulunut tosi paljon kaikkea ja siksi kirjoitteleminenkin on jäänyt taka-alalle. Näiden viikkojen aikana olen aloittanut työt ja päässyt tutustumaan vuorotyön saloihin, olen saanut tutustua uusiin ihmisiin niin töissä kuin vapaallakin, päässyt tutustumaan paikkakuntaan, ulkoilumahdollisuuksiin, 5-tien asfalttitöihin sekä lähikuntiin ja kaupunkeihin, kokenut lumisateen ja pakkasasteet, saanut purettua muuttotavarat (vihdoin ja viimein), elettyä arkea kotona tytön ja avovaimon kanssa, ajettua autolla noin 5000km sekä paljon muuta! Olen viihtynyt todella hyvin täällä, ja mitä enemmän pääsee asioihin sisälle sitä enemmän täällä tutustuu ihmisiin! On ihana ollut huomata miten avoimesti täällä otetaan uudet ihmiset vastaan! Ja tosiaan talvikin pääsi yllättämään ja lunta taisikin olla enemmän kuin Turussa oli koko viim...

Seitsemän päivää muuttoon

Kuva
 Seitsemän päivää muuttoon! Muutto lähenee niin nopealla vauhdilla ettei omat ajatukset oikein meinaa pysyä perässä! Paljon on tehty viimeisen kuukauden aikana ja tämä kulunut viikko on ollut oikein loppu rutistus! Nyt vihdoin alkaa olemaan kaikki tavarat kasassa ja järjestyksessä.        Ensi viikosta ei ole tulossa ollenkaan rauhallisempi vaan monessa paikassa pitäsi olla samaan aikaan! Maanantaina aloitetaan siivoilua ja viedään vielä viimeisiä tavaroita kierrätykseen, mikäli saan auton ihmisten aikaan huollosta. Tiistaina tulee muuttoauto, joka vie Turkuun jäävät tavarat varastoon. Keskiviikko on ainut päivä jolloin mahdollisesti saa hengähtää, riippuen miten saadaan maanantaina asioita hoidettua. Torstaina aloitellaan autojen pakkaamista, mitä sitten jatketaan perjantaina. Perjantaina myös siivotaan loppuun, kaikki mitä ei viikon aikana pystytä tekemään kun vielä on laatikoita sisällä. Perjantaina pitäisi vielä viedä avaimet vuokratoimistolle. Lauantai...

Mistä oikein on kyse?

Kuva
  Mistä oikein on kyse?   Kuva Piispajärveltä juhannuksena 2020  Kuka täällä kirjoittelee? Olen Mira, 23- vuotias Turusta kotoisin oleva nuori nainen. Olen valmistunut lähihoitajaksi 2016, ja työskennellyt sen jälkeen neljä vuotta erityiskoulussa täällä Turussa. Olen asunut lapsesta saakka Turussa, joten täällä on perhe, sukulaiset, ystävät ja oikeastaan koko turvaverkosto. Perhe on minulle todella tärkeä, ja perheeseni kuuluu äidin ja isän lisäksi pikkusisko sekä pikkuveli. Vapaa-aikani kuluu suurimmaksi osaksi perheen ja ystävien kanssa ollessa taikka luonnossa liikkuen ja ulkoillen.  Mikä on Uuden elämän askeleet kohti pohjoista -blogi? Blogi kertoo suurista elämän muutoksistani syksyn 2020 aikana, sillä olen lähdössä 720 kilometrin päähän Suomusalmelle ja aloittamassa siellä erilaisen elämän kuin olen aiemmin tottunut. Jo pelkästään muutto on suuri asia elämässä, saatika kun kyseessä ei ole kilometrin eikä kymmenien matka vaan puhutaan jo sadoista kilometreistä. ...