Kohti kevättä - vai koittaako se kevät ollenkaan?
Ollaan jo maaliskuun puolessa välissä, ja virallisesti kevät on tullut mutta ei ulkona kyllä näytä siltä! Ulkona on metri lunta, ja öisin pakkasta.. Nyt on päivisin oltu plussan puolella, ja tuntuu oudolle kun ei ole enään niitä 30 asteen pakkasia! Mutta ei hätää, lopou viikoksi on taas lupailtu pakkasia ettei vielä päästä vain kyllästymään niihin!
Minuutit, tunnit, päivät, kuukaudet - niin ne vain vierivät omalla painollaan! Toisena hetkenä jaksaa tehdä vaikka kuinka paljon kaikkea, mutta sitten on niitä hetkiä kun haluaa vajota maan sisään tai olla vain peiton alla, eikä mikään huvita! On päiviä kun jaksaa nauraa, iloita asioista, viettää aikaa ystävien kanssa, käydä kaupassa tai uimassa - olla se oma itsensä joka haluaisi olla koko ajan.. Mutta sitten on se toinen ääripää, kun ahdistaa ja on paha olla! Kun tuntuu ettei tässä elämässä ole enää järkeä, oma pää on aivan sekaisin ajatuksia, kuin jokin 5000 palan palapeli. Nyt olen vielä käynyt kerran kahdessa viikossa juttelemassa mielenterveyspolilla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta voi olla että käynnit tiivistyvät kerran viikossa käytäviin käynteihin. Lääkemäärää nostettiin 15mg vuorokaudessa, ja nyt katsotaan josko se tasaisi vielä paremmin omaa oloa!
Nyt olen ollut jo kaksi kuukautta töissä päiväkodissa vuorohoitoryhmässä ja viihdyn ihan älyttömän hyvin! Töihin on ihanaa mennä kun vuoro alkaa, ja sitten taas vuoron loputtua odottaa seuraavan vuoron alkamista. Lapset oli niin eri ikäisiä ja jokainen on oma persoonansa joten sekin tuo eloa työhön!
Nyt pitää vakavasti miettiä mitä aion kesällä tehdä kun virkavapaa Turussa loppuu ja työsopimus täällä ainakin tällä hetkellä päätyy. Jäänkö tänne, vai palaanko Turkuun - en tiedä vielä?
Kommentit
Lähetä kommentti