Tekstit

Niin se päivä pitenee ja kesä lähenee! ☀️

Kuva
Nyt ollaan jo pitkällä keväässä, linnut ovat alkaneet laulaa, lumi sulaa kovaa vauhtia ja päivä on pidentynyt huimasti! Päivisin on ihanan valoisaa, ja vielä iltaisinkin on valoisaa esimerkiksi lähteä kävelylle. Voit laittaa juoksutakin päälle ja lähteä lenkille, voi kävellä kauppaan, voi lähteä katsomaan auringonlaskua ja olemaan vain omien ajatusten kanssa.  Mitä mulle sitten oikeesti kuuluu? Kulisseja on helppo pitää yllä, on helppo sanoa että kaikki on hyvin ja on helppo näyttää onnelliselta! No sanotaanko että kulissi on aina kulissi, oikeasti vointi on todella vaihtelevaa.. Toiset päivät on todella helppoja ja jaksaa tehdä ja touhuta, mutta sitten on taas niitä päivä kun ei jaksaisi nousta sängystä ahdistukset ja päänsisällä huutavien äänien kanssa. Silloin olisi vain helpompi jäädä sänkyyn ja hautautua peiton sisään.  Tasan seitsemän kuukautta sitten muutin tänne, päivääkään en oo katunut tänne muuttoa vaikka välillä onkin kova kaipuu Turkuun takaisin! Paljon on näiden kuukausie

Kohti kevättä - vai koittaako se kevät ollenkaan?

Kuva
Ollaan jo maaliskuun puolessa välissä, ja virallisesti kevät on tullut mutta ei ulkona kyllä näytä siltä! Ulkona on metri lunta, ja öisin pakkasta.. Nyt on päivisin oltu plussan puolella, ja tuntuu oudolle kun ei ole enään niitä 30 asteen pakkasia! Mutta ei hätää, lopou viikoksi on taas lupailtu pakkasia ettei vielä päästä vain kyllästymään niihin! Minuutit, tunnit, päivät, kuukaudet - niin ne vain vierivät omalla painollaan! Toisena hetkenä jaksaa tehdä vaikka kuinka paljon kaikkea, mutta sitten on niitä hetkiä kun haluaa vajota maan sisään tai olla vain peiton alla, eikä mikään huvita! On päiviä kun jaksaa nauraa, iloita asioista, viettää aikaa ystävien kanssa, käydä kaupassa tai uimassa - olla se oma itsensä joka haluaisi olla koko ajan.. Mutta sitten on se toinen ääripää, kun ahdistaa ja on paha olla! Kun tuntuu ettei tässä elämässä ole enää järkeä, oma pää on aivan sekaisin ajatuksia, kuin jokin 5000 palan palapeli. Nyt olen vielä käynyt kerran kahdessa viikossa juttel

Talvi jatkuu - elämä jatkuu

Kuva
 Talvi jatkuu - elämä jatkuu On taas mennyt kuukausi siitä kun viimeeksi olen kirjoittanut tänne mitään. Harmittaa kun ei vaan saa aikaiseksi pysähtyä ja kirjoittaa ylös ajatuksia. Mutta nyt tein sen, pysähdyin pöydän ääreen, otin tietokoneen esille ja aloin kirjoittamaan miltä juuri nyt tuntuu. Nyt on oikeastaan ollut viikon verran suhteellisen hyvä olla oman mielen kanssa, toki välillä on ollut notkahduksia mutta niistä on noustu aika nopeasti taas takasin ylöspäin.  Aloitin työt varhaiskasvatuksen parissa, todella loistavassa työyhteisössä tammikuun puolessa välissä. Olen viihtynyt siellä todella hyvin, on ollut mukava päästä työpaikkaan johon on mukava mennä työvuoron alkaessa ja sieltä lähettäessä odottaa jo koska pääsee uudelleen. Nyt töitä on siis tiedossa heinäkuun loppuun saakka.    Tammikuun aikana on ollut myös todella rajuja notkahduksia ja synkkiä ajatuksia. Lääkkeenä olevaa escitalopramia nostettiin 10mg vuorokaudessa, jonka avulla oma mieli on pikkuhiljaa alkanut tasaant

Uusi vuosi - jatkuu viime vuoden paha olo?

Kuva
Sanotaan että on uusi vuosi, on vuosi 2021! Tarkoittaako se mitään muutosta? Jos minulta nyt kysytään niin toteisin että ei tarkoita, ei ainakaan muutos helpompaan tai parempaan. Ikinä ei voi sanoa että ei koskaan, ei ikinä mutta nyt tuntuu siltä että miten tämäkään vuosi voisi olla yhtään parempi kuin moni edeltäjänsäkään, miten tämä voisi olla jotenkin erilainen ainakaan positiivisella tavalla? Haluan kuitenkin yrittää antaa tälle vuodella mahdollisuuden, haluan yrittää saada tästä vuodesta helpomman kuin viime vuosi oli, mutta sen hyväksyminen oman päähän vaatii paljon ajatustyötä. Tarvitsen aikaa ja tukea, tarvitsen mahdollisuuden käydä asioita läpi, tarvitsen rauhan ja turvallisuuden kaiken pahan keskellä, haluaisin ympärille ihmisiä jotka aidosti välittävät joita oikeasti kiinnostaa miten voin!  Nyt elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin, yrittää jaksaa arjessa, käydä töissä, hengittää ja elää hetkessä! Yrittää jaksa taistella omista päätöksistä, yrittää laittaa asuntoa kuntoon

Niin että mikä jouluaatto?

Kuva
On 24.12.2020, pitäisi ilmeisesti olla jouluaatto muttei tunnu ollenkaan siltä, mikä päivä nyt on? Ei ole perinteistä joulua, ei ole perhettä, ei ole sukulaisia, aamun olen ollut töissä ja illalla pitää käydä hautausmaalla viemässä kynttilä rakkaille. Maa on valkoinen mitä ei Turussa yleensä jouluna ole, on muutama aste pakkasta. Ei ole yhdessä oloa, ei joulun perinteitä, ei joulun tunnelmaa, on vain suru, ahdistus, ikävä..  Joulun suunnitelmat ovat menneet ihan uusiksi sen jälkeen kun päätimme muuttaa erilleen. Nyt olen aivan yksin, on jouluaatto - yksi päivä muiden joukossa! On minulla yksi ystävä jonkun luokse mennä, joka kuuntelee ja ymmärtää, joka ei syyllistä tai jätä yksin, jonka kanssa ei tarvitse puhua jollei halua!  Nyt minulla on oma asunto, uudet ovet jälleen avautuneet. Olemme vieneet jo tavaroita asuntoon, olemme saaneet tavaroita paikalleen. On helpottunut vaikka samalla ristiriitainen olo siitä miten asiat menivätkään. Miksi asioiden pitää aina muuttua? Miks

Joulukuun puoliväli ja suuria muutoksia

Kuva
On 17. päivä joulukuuta, on viikko jouluun muttei ole yhtään joulufiilistä! Ulkona on lumista, pakkasta reippaat 15 astetta muttei tunnu yhtään siltä että joulu on tulossa. Lahjoja on hankittu, jouluvalot on ripustettu, joululauluja kuunneltu ja jouluherkkuja syöty mutta siinä se..  Kulunut viikko on ollut todella rankka ja paljon ikävääkin on tapahtunut! Olemme päättäneet muuttaa eri osoitteisiin, jotta saamme molemmat aikaa miettiä asioita sekä omaa tilaa. Etsin omaa asuntoa parhaillaan, ensi viikon alussa pääsen mahdollisuuksien mukaan kirjoittamaan jo vuokrasopimuksen tulevaan asuntoon Suomussalmen keskustan lähettyville. Tämä on ainut järkevä ratkaisu, jotta me molemmat voisimme paremmin. Muutamme erilleen sovussa ja tulemme edelleenkin olemaan yhteydessä mutta kumpikaan ei ole velvollinen toiselle kertomaan asioistaan jos näin ei halua. Näin me molemmat saamme tarvittavaa tilaa ja omaa rauhaa, on vapaus mennä silloin kun huvittaa! Puolison tyttärenkin kannalta on hyvä

Mitä minulle kuuluu?

Kuva
Olen nyt kirjoittanut tätä samaa tekstiä yli viikon verran, mahtaisikohan tämän saada tältä istumalta valmiiksi? Nyt on taas talvikin koittanut täällä Kainuussa! Voin todeta että nyt vasta alan tajuta muutoksen suuruuden, eihän tässä vasta ole mennyt kuin reilut 2 kuukautta uutta elämää!  Nyt alan ymmärtää millaista on muuttaa etelän suuresta kaupugista tänne Kainuun pieneen kylään jossa asukkaita koko kunnassa on vain noin 7500 asukasta. Nyt vasta alan käsittää millaista on muuttaa yksin asuvana lapsiperheeseen ja lähteä pyörittämään siinä mukana uutta erilaista arkea ottaen huomioon puolison ja tyttären tarpeet, tyttären päivähoidon ja puolison koulun, omat työt, kotityöt, harrastukset, kaupassa käynnit yms. Todella paljon on pieniä asioita lapsiperheessä, mitkä ohjaavat arjen sujumista. Kovin arjen keskellä yritän saada vuorokauden tunnit riittämään, niin että kaikki tärkeä olisi tehtynä kun pään laittaa tyynyyn.  Suuren muutoksen myötä olen myös väsähtänyt s